Kysy Gemmologilta
12.10.2016
Kysymys: Sain kotimaisen sormuksen 50-luvulta, jossa on halkaisijaltaan n. 10 mm väriä vaihtava sulkeumista puhdas kivi. Päivänvalossa kivi on sinivioletti ja hehkulampun valossa punavioletti. Voisiko kyse olla aleksandriitista ja mistä värinvaihtoilmiö johtuu?
Vastaus: 50-60- luvuilla suomalaisissa koruissa käytettiin melko paljon synteettistä väriä vaihtavaa korundia aleksandriitin jäljitelmänä. Korun alkuperä, kuvattu värinvaihto, kiven puhtaus ja suurehko koko viittaavat aleksandriittijäljitelmään. Värinvaihtoilmiö saadaan aikaiseksi seostamalla synteettisen korundin valmistusprosessissa pieniä määriä vanadiinia ja kromia alumiinioksidin joukkoon. Runsas kromin määrä saa kiven fluoresoimaan voimakkaasti ultraviolettivalossa, voimakkasta fluoresenssista saadaan helposti viite kiven synteettiseen alkuperään. Esimerkiksi setelintunnistimen valossa kivi hehkuu voimakkaan punaista fluoresenssia. Gemmologi tunnistaa aleksandriittijäljitelmän helposti spektrin tai taitekertoimen perusteella. Arvoltaan synteettinen korundi on vähäinen.
Aito aleksandriitti on erittäin arvokas ja harvinainen jalokivi. Yli 1 ct hyvälaatuiset hiotut kivet ovat harvinaisia ja niiden hintaa voi verrata vastaavankokoisen timantin hintaan. Aidon aleksandriitin arvoon tosin vaikuttaa kiven puhtauttakin tärkeämpänä värinvaihtoilmiön selkeys. Aleksandriitilla tämä värinvaihtoilmiö on parhaimmillaan smaragdinvihreästä luonnonvalossa vadelmanpunaiseen hehkulampun valossa.
Värinvaihtoilmiöllä on mielenkintoinen syntymekanismi, jonka selittäminen vaatii perustietoja jalokiven värin aistimisesta. Katselijan havaitsema jalokiven väri on aina subjektiivinen käsite, joka riippuu jalokiven laadun lisäksi valosta, jossa kiveä tarkastellaan ja havainnoitsijasta itsestään.
Kun valkoinen valo osuu värilliseen jalokiveen, valosta absorboituu tiettyjä aallonpituuksia jalokiveen. Kivestä heijastuvasta valosta puuttuu siis nämä siihen absorboituneet aallonpituudet. Ihmissilmän verkkokalvon reseptorisolut aistivat sinistä virheää tai punaista valoa. Silloin kun kivestä heijastuneesta valosta puuttuu riittävästi aallonpituusalueita, syntyy aivoissa tietty väriaistimus. Tämän aallonpituusalueiden absorption ansiosta esimerkiksi rubiinin väri aistitaan punaisena ja smaragdin väri vihreänä.
Eri valolähteiden synnytämä valkoinen valo sisältää erilaisia määriä spektrin värien komponentteja. Hehkulampun tai kynttilän valo sisältää enemmän punaista komponenttia ja toisaalta luonnonvalo tai esim loisteputken valo sisältää enemmän sinistä komponettia.
Tietyillä jalokivillä, esimerkiksi aleksandriitilla, korundilla tai granaatilla voi ilmetä niin sanottu värinvaihtoilmiö. Näiden kivien väri aistitaan siis erivärisenä erilaisten valolähteiden valossa. Tämä johtuu siitä, kun aallonpituusalueiden abrorptio osuu sellaisille spektrin alueille, joissa eri valolähteiden alallonpituusalueiden määräsuhteiden ero riittää kääntämään silmän aistiman väribalanssin. Aivot siis määrittelevät kiven värin täysin erilaiseksi erilaisten valolähteiden tuottamassa valossa.
Aleksandriitin löytöhistoriassa on mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomeen. Aleksandriitti löydettiin ensimmäisenä Venäjältä Uralin alueelta 1830. Koska väriä vaihtavan kiven sanottiin löytyneen ensimmäisen kerran lokakuussa tsarin syntymäpäivänä, nimettin mineraali tsaari Aleksanteri II:n mukaan. Kivi oli kovin arvostettu sillä vihreä ja punainen väri kuvastivat tsaarin hallintoa. Kiven nimesi suomalainen minerologi Nils Gustaf Nordenskiöld. Suomalaisista korusta saattaa siis hyvinkin löytyä aitoja aleksandriitteja, mutta on todennäköisempää, että koru on silloin 1800-1900 luvun taitteesta kuin 1950 luvulta.
Suomen Gemmologisen seuran työryhmä/Kimmo Aura, FGA
Julkaistu kategoriaan: Artikkelit
